Suomalainen ei halua tulla motivoiduksi

Puhuja nousee lavalle. Slidessä lukee INNOSTUS. Sali risti kädet. Joku katsoo kahvikuppiaan. Joku miettii, ehtiikö vielä yhden sähköpostin ennen lounasta. Kukaan ei ole vihainen. Kukaan ei ole myöskään auki.

Tämä maa ei kestä tsemppiä. Sen haistaa kilometrin päästä. Amerikkalainen pep talk kuolee täällä jo ennen ensimmäistä aplodien taukoa, koska kuulija ei halua tulla motivoiduksi. Hän haluaa tulla otetuksi vakavasti.

Siksi ne puheet, jotka täällä oikeasti toimivat, eivät näytä motivaatiopuheilta. Ne näyttävät ihmiseltä, joka on elänyt lauseensa.

Asenne- ja motivaatiopuhujia on Suomessa paljon. Ero ei ole äänenvoimakkuudessa. Ero on siinä, kestääkö lause maanantain.

Tässä seitsemän Verbalin tyyppiä, jotka kestävät. He eivät tee samaa duunia. Siksi he sopivat eri saleihin.

On olemassa tarina, jota ei voi näytellä

Vuonna 2010 Pekka Hyysalon ura ammattilaislaskijana loppui sekunnissa. Aivovamma. Kooma. Puhekyky ja käveleminen alusta. Siitä syntyi FightBack: me emme aina hallitse sitä, mitä tapahtuu, mutta hallitsemme sen, miten vastaamme.

Tätä ei voi kirjoittaa kalvoon. Sali tietää.

Pekka ei dramatisoi, koska tarina kantaa itse itsensä. Hän jättää vastuun kuulijalle. Passiivisesta kokijasta oman elämän käsikirjoittajaksi. Yrityksille hän muistuttaa siitä, minkä oppii vasta kun ei voi enää urheilla yksin: kukaan ei selviä ilman muita, vaikka taistelu on henkilökohtainen.

Minne?

Kickoffiin, jossa porukan pitää tuntea jotain eikä vain nyökytä. Gaalaan, jossa aplodit saavat tarkoittaa muutakin kuin ohjelmanumeron loppumista. Pekka on huikea siksi, ettei hän pyydä teitä uskomaan asenteeseen. Hän on se asenne.

Ja on olemassa selitys, joka ärsyttää johtoa juuri oikein

Frank Martela ei huuda, että jaksaa. Hän kysyy, mistä se jaksaa tulee.

Filosofi, Aallon apulaisprofessori, Thinkers50:n Radar-lista 2025. Kirja A Wonderful Life kolmellakymmenellä kielellä. HBR, Scientific American, Harvard, Stanford. Ei se reitti, jota “motivaatiopuhuja” yleensä kulkee.

Frankin kysymys on johtajalle kiusallinen, siksi se on hyödyllinen. Jos ihmiset eivät liiku, onko vika heissä vai siinä, että bonus, mikrojohtaminen ja merkityksettömyys tappavat sisäisen palon? Sisäinen motivaatio ei ole fiilis. Se on rakenne.

Minne?

Strategiapäivään. Johtoryhmään. Tilaisuuteen, jossa “meidän porukka ei ole motivoitunut” on jo sanottu ääneen ja kukaan ei ole kysynyt, kuka sen tappoi. Frank sopii sinne, missä tsemppi olisi loukkaus.

Sitten on se, joka saa hartiat laskemaan

Yli 1500 luentoa. Katto-Kassinen, Mushu, Nemo. Ja lause, joka ei ole vitsi: “Persoonallisuus on kyky kantaa itseään ja kyky elää.”

Tom Pöysti on se harvinainen asennepuhuja, joka ei vaadi tragediaa todistusaineistoksi. Hän puhuu rohkeudesta, virheistä, asiakaspalvelusta ja tekemisen ilosta niin, että HR-kalvot menettävät virkansa. Saa olla kivaa. Se on hänellä esityksen nimi.

Minne?

Henkilöstöpäivään. Asiakaspalvelun kickoffiin. Tilaisuuteen, jossa edellinen “inspiroiva puhuja” oli niin raskas, että sali muistaa vain pullan. Tom on huikea siksi, että nauru ei ole karkotuskeino. Se on tapa saada suomalainen auki.

Joku tekee asenteesta järjestelmän

Olympiakulta. Maailmanmestaruudet. Suomen menestynein jääkiekkovalmentaja.

Jukka Jalonen on oppinut sen, minkä yritysjohtaja oppii liian myöhään. Suurimmat voitot eivät synny taktisista yksityiskohdista. Ne syntyvät henkisestä vahvuudesta ja kyvystä pelata yhteen. Luottamus. Arvot. Yksilön rooli. Kulttuuri, joka kestää paineen.

Tämä ei ole “usko itseesi”. Tämä on “me olemme joukkue, tai emme ole mitään”.

Minne?

Myynnin kickoffiin. Esimiespäivään. Johtoryhmälle, joka on kyllästynyt yksilösuorittajiin. Jalonen sopii sinne, missä asenne pitää saada näkymään arjessa, ei vain aplodeissa.

Joku vie teidät katsomaan ihmistä

Arman Alizad on valittu Vuoden puhujaksi useamman kerran. Dokumentit, joita on nähty kymmenissä maissa. Hän ei luennoi ylhäältä. Hän kertoo kohtaamisista, joissa rohkeus ei ole pelon puuttumista vaan sitä, että jokin tärkeä asia on pelkoa merkittävämpi.

Tämä on asennepuhetta, joka ei mahdu bonusjärjestelmään. Yhteisö. Luottamus. Kontrasti. Erilaisuus rikkautena eikä riskinä.

Minne?

Kulttuuripäivään. Seminaariin, jonka pitää jättää jälki. Tilaisuuteen, joka on muutakin kuin “ensi vuonna myydään enemmän”. Arman on huikea siksi, että sali ei lähde tsempattuna. Se lähtee nähneenä.

Joku palauttaa peli-ilon takaisin ruumiiseen

Malminkartanon kaduilta maailman kovimmille tanssilattioille. Breakdancen huippu, kuntosaliyrittäjä, Suomen maajoukkueen päävalmentaja.

Johannes ”Hatsolo” Hattunen uskoo, että asenne ei ole ominaisuus. Se valitaan joka päivä uudestaan. ILO: innostu, luo, onnistu. Hän on kokenut mestaruuden ja loukkaantumisen ja sen, miltä tuntuu kun nukka pitää luoda uudestaan, jotta pysyy kärjessä.

Hatsolo ei selitä energiaa. Hän tuo sen huoneeseen.

Minne?

Kickoffiin, jossa vision pitää siirtyä kalvoilta tekemiseksi. Tiimipäivään, jossa noste on kadonnut ja kukaan ei muista, miltä tekeminen tuntui kun se oli kivaa. Hän sopii sinne, missä porukan pitää seistä, ei vain istua.

Ja joku opettaa, että sisu on taito, ei kohtalo

Suomalainen rakastaa sisua, kunnes se tarkoittaa, että pitää jaksaa rikkoontumiseen asti.

Ulrika Björkstam on Suomen ensimmäinen CReC-sertifioitu resilienssivalmentaja. Kaksi kirjaa resilienssistä ja post-traumaattisesta kasvusta. Hänen pointtinsa on epämukava juuri siksi, että se on lohdullinen: muutoskyky ei ole synnynnäinen. Se on opeteltavissa.

Minne?

Muutosohjelmaan. Uupumuksen jälkeiseen syksyyn. Tilaisuuteen, jossa “asenne kuntoon” olisi julmaa, koska ihmiset ovat jo yrittäneet. Ulrika sopii sinne, missä porukan ei pidä tsempata vaan oppia palaamaan.

Maanantai on ainoa mittari

Tsemppi kuolee kahvitauolla. Hyvä puhe ei.

Siksi asenne- ja motivaatiopuhujaa ei tilata tittelin takia. Tilataan sen mukaan, mitä salin pitää uskoa kun se menee kotiin.

Että vastoinkäyminen ei ole selitys. Että ihmiset eivät liiku, jos rakenne tappaa palon. Että saa olla kivaa. Että voitto on joukkueen työ. Että rohkeus on tärkeämpi asia kuin pelko. Että energia valitaan. Että sisu on taito.

Seitsemän eri illan puhetta. Sama kiusallinen suomalainen totuus: kukaan ei halua tulla motivoiduksi. Melkein kaikki haluavat tulla kohdatuiksi.

Jos syksyn lava on vielä auki, kertokaa, millainen tilaisuus se on. Autetaan valitsemaan se ihminen, jota tämä sali uskoo.

Kirjoittaja: Mikko Pennanen