Haluatte tekoälypuhujan. Selvä. Mutta minkä?

Jep. Kuulostaa selkeältä. Ei ole.

Tekoäly on juuri nyt se aihe, jonka haluaa lavalle lähes jokainen kickoff, strategiapäivä ja seminaari. Ihan ymmärrettävää. Harmi vaan, että "tekoälypuhuja" on suunnilleen yhtä tarkka tilaus kuin "tarvitaan ruokaa illalliselle". Pizzaako? Hääbuffetia? Vai sitä yhtä salaattia, jota kukaan ei syö?

Koska tekoälystä voi puhua niin monesta kulmasta, että sali saa täysin eri illan riippuen siitä, kuka mikrofonin nappaa. Toinen selittää, miten ChatGPT laitetaan töihin maanantaina. Toinen kysyy, mitä meille ihmisinä oikeastaan tapahtuu. Kolmas muistuttaa, että jos se on älykäs, se on myös haavoittuva.

Sama aihe. Ihan eri puhe.

Mennään siis ihmisiin. Tässä viisi Verbalin puhujaa, jotka kaikki osaavat tekoälyn, mutta eivät puhu samaa settiä.

Jarno Alastalo ei kysy, miten se toimii

Hän kysyy, mitä se tekee meille.

Se on aika eri kysymys.

Jarno Alastalo on tekno-filosofi, joka on rakentanut digitaalisia yhteisöjä yli kaksikymmentä vuotta. Suomi24, Heimo, ne paikat joissa ihmiset oikeasti elävät verkossa. Ei ne kalvot, joissa "käyttäjä" on pallo kaaviossa.

Hänen kirjansa Musta laatikko puhuu tekoälyttömyyden ajasta. Siitä fiiliksestä, että maailma muuttuu nopeammin kuin ehtii ymmärtää, ja silti me annamme järjestelmien ohjata arkea. Monet tuntevat sen. Harva osaa sanoa sen ääneen ilman, että kuulostaa joko pelottelijalta tai runoilijalta. Jarno ei ole kumpaakaan.

Jos tilaisuuden pointti on, että ihmiset lähtevät salista miettimään itseään (eivät vain seuraavaa promptia), Jarno on teidän tyyppinne.

Lauri Järvilehto miettii, kuka tässä oikein ajattelee

Lauri Järvilehto on filosofi, Aallon työelämäprofessori ja se kaveri, jonka kirja Konemieli ei kysele, korvaako tekoäly ihmisen. Se kyselee, mitä ihmisen ajattelulle tapahtuu, kun kone ajattelee vieressä.

Aika hyvä kysymys. Varsinkin jos porukka on jo "ottanut tekoälyn käyttöön" ja nyt näyttää siltä, ettei kukaan ihan tiedä, kuka sen sliden kirjoitti.

Lauri ei ole gadget-mies. Hän on se, jonka jälkeen kahvitauolla ei puhuta työkaluista vaan siitä, käyttikö tekoälyä oman ajattelun jatkeena vai sen sijaisena.

Antti Merilehto kääntää hypeen suomeksi

Anttia kutsutaan Suomen tunnetuimmaksi tekoälyn tulkiksi, ja tällä kertaa titteli ei ole keksitty. Hän puhuu niin, että sali ymmärtää. Myös se osa salia, joka on tähän asti nyökytellyt ja googlaillut termit jälkeenpäin.

Google-tausta, satoja organisaatioita, ei hypekalvoja. Antilta kysytään nyt myös EU:n tekoälyasetusta ja sitä vähän tylsää mutta aika tärkeää juttua nimeltä tekoälylukutaito. Siis: mitä teidän porukan pitää ihan oikeasti osata, ettei tämä ole pelkkää ChatGPT-leikkiä.

Jos yleisö on kuullut visioista jo ihan tarpeeksi ja haluaa vihdoin ymmärtää, Antti on se selittäjä.

Mikko Hyppönen ei tule pelottelemaan. No, ehkä vähän.

Kirjan nimi on jo aika selvä argumentti: If It's Smart, It's Vulnerable.

Mikko on se tutkija, jonka TED-puheen on nähnyt miljoonat, ja joka silti puhuu niin, ettei salin tarvitse olla täynnä tietoturvaihmisiä. Kolmekymmentä vuotta haittaohjelmia, ensimmäisen PC-viruksen jäljitys, tutkimusjohto WithSecurella. Hän ei tule kertomaan, että tekoäly on kiva. Hän tulee muistuttamaan, että jokainen älykäs juttu on myös hyökkäyspinta. Tekoäly ei poista sitä lakia. Se suurentaa sen.

Jos johto innostuu tekoälystä, mutta ei ole vielä kysynyt kuka meitä vastaan pelaa, Mikko laittaa sen kysymyksen pöytään. Ilman teatteria. (No, ehkä pienellä teatterilla. Hän on sentään Mikko Hyppönen.)

Maria Ritola tuo koneen tiimiin, ei pelkästään kalvoille

Maria ei puhu tekoälystä työkalupakista. Hän puhuu siitä, mitä tietotyölle tapahtuu, kun koneen äly tulee tiimiin mukaan.

Iris.ai:n perustajana hän on vuosia rakentanut tekoälyä tutkimuksen ja innovaation avuksi. Ei korvaamaan ajattelua, vaan laajentamaan sitä. Ylen Jälkidigin vakiokasvo, se ihminen joka osaa selittää abstraktin jutun niin, ettei kenenkään tarvitse teeskennellä ymmärtäneensä.

Hänen kysymyksensä on aika käytännöllinen: minne tietotyö on menossa, ja miltä näyttää tiimi joka osaa työskennellä koneen kanssa ilman, että ihminen katoaa sieltä välistä.

Jos sali on täynnä asiantuntijoita, jotka jo käyttävät tekoälyä (mutta eivät vielä tiedä, mitä se tekee heidän työlleen), Maria osaa sen keskustelun.

Eli: älä tilaa tekoälyä. Tilaa ajatus.

Tekoälyaiheinen keynote ei onnistu siksi, että aihe on kuuma. Se onnistuu, kun te tiedätte, minkä ajatuksen haluatte jättää ilmaan, kun salin valot syttyvät.

Haluatteko, että porukka lähtee vähän hämillään omasta ajastaan? Että he osaavat käyttää työkalua? Että he tajuavat riskin? Että he näkevät tiimin uusin silmin?

Silloin ei etsitä tekoälypuhujaa. Etsitään ihmistä, jonka kautta aihe tulee lähelle.

Kerro tilaisuudesta. Autetaan valitsemaan se ihminen.

Kirjoittaja: Mikko Pennanen