Mitä kesä jätti? Vieraana Jukka Ala-Mutka
5 min lukuaika
Kun työelämässä mitataan 20-kertaista tuottavuuden kasvua tekoälyagenttien avulla, vaatii aivojen nollaaminen vastaavan määrän tietoista panostusta. Joskus paras keino päästää irti ei ole löhöily, vaan se, että jokainen askel 2500 metrin korkeudessa Alppien kivikossa vaatii koko huomion. Tai se, että satavuotiaan hirsitalon kellarissa louhitaan kalliota etanadynamiitilla.

Tekoälyn, johtamisen ja liiketoiminnan asiantuntija Jukka Ala-Mutka vietti kesän, joka alkoi intensiivisen kevään ihmiskokeen jälkeen. Jukka päätti vetää pistorasian irti seinästä: kolme viikkoa ilman koodaamista ja kolme viikkoa ilman sosiaalista mediaa tarjosivat aivoille tilaa todelliselle palautumiselle. Kesän aikana kirkastui myös kirkas näkemys siitä, missä tekoälyn suurin arvo organisaatioille juuri nyt piilee.
Astu sisään Jukan ajatuksiin ja lue, miksi palautuminen on aina tietoinen valinta sekä miten tekoälyn ympärillä pyörivä hype muutetaan mitattavaksi hyödyksi.
Mikä oli tämän kesän paras hetki sinulle?
Bad Gasteinissa Alpeilla, mustan reitin huipulla noin 2500 metrissä. Kylään saapuessa oli 33 astetta lämmintä, muutaman päivän päästä huipulla +8 °C. Aurinkoista ja näkymät unohtumattomia. Paras vaellus koskaan. Viikko vaellusta 2000–2500 metrin korkeudessa tyhjensi pään tavalla, johon mikään muu ei pysty. Kun seuraava askel kivikossa vaatii koko huomion, mikään muu ei mahdu mieleen.

Tuliko kesällä jotain sellaista oivallusta, joka yllätti sinut?
Se, että palautuminen ei tapahdu itsestään. Kevät oli poikkeuksellisen intensiivinen: tein itselläni ihmiskokeen siitä, miltä asiantuntijatyö näyttää, kun tekoälyagentit tekevät valtaosan suorittavasta työstä. Mittasin omassa työssäni noin 20-kertaista tuottavuuden nousua ja kirjoitin ja puhuin siitä koko kevään. Toki tajusin, että kun syksyllä mennään taas kovaa, kesällä on pakko oikeasti palautua. Joten tein siitä tietoisen päätöksen eli jarrutin jo kesäkuussa ja heinäkuussa vedin sitten "töpselin irti".
Opitko jotain uutta tai muistitko jotain vanhaa, jonka olit unohtanut?
Olen oppinut louhimaan kalliota. Tiedän, mihin porata. Tunnistan kallion väristä ja rakenteesta, miten kallio lohkeaa. Satavuotiaan hirsitalomme kellarissa piti valaa antura väliseinäharkolle, ja sen tieltä piti louhia kalliota. Siihen meni 30 kiloa etanadynamiittia. Fyysinen työ on parasta ajattelun vastapainoa.
Miten kesä vaikutti tapaasi ajatella työtäsi tai yleisöäsi?
Tajusin kesällä, että tavoite ei ole rakentaa mahdollisimman autonomista tekoälyä vaan mahdollisimman determinististä. Jos tehtävän voi hoitaa sääntöautomaatiolla, se hoidetaan sääntöautomaatiolla. Liiketoimintaprosessit ovat isolta osin juuri sääntöjä, jossa autonomian osuus on todella pieni. Oivallus syntyi, kun ehdin analysoida dataa, jota olimme keränneet koko kevään asiakastyöstä. Kun pää oli ensin tyhjennetty, ajatus juoksi taas. Tämä ei olisi kirkastunut, jos olisin täyttänyt koko kesän ärsykkeillä. Pysähtyminen ei ole taukoa ajattelusta vaan se on ajattelun edellytys.
Mitä tästä kesästä tuot mukanasi syksyn keikoille ja lavalle?
Lavalle tuon kaivattua konkretiaa. Kesällä pystyin aidosti pysähtymään ja miettimään: millaisen muutoksen tekoäly oikeastaan tuo koko organisaatioon ja mitä muutos vaatii. Analysoin keväällä koottua dataa ja oivalsin useita kriittisiä asioita, joita ei ehtinyt hahmottaa. Syksyllä en puhu siitä, mitä tekoälyllä voisi joskus tehdä vaan siitä, mikä muuttaa liiketoimintaa jo tänään.
Jätitkö kesällä jotain tietoisesti tauolle ja mistä olet nyt kiitollinen, että teit niin?
Kolme viikkoa ilman koodaamista ja sama tauko LinkedIn-julkaisuista. Molemmat olivat tietoisia päätöksiä. Kiitollinen olen siitä, että pää ehti tyhjentyä kunnolla. Kolme viikkoa oli tarpeen. Tauon jälkeen huomaa, kuinka paljon parempia ajatukset ovat, kun ne saavat välillä olla ajattelematta. Aivoterveys on asia, joka pitää ottaa vakavasti.
Mikä hetki tai tilanne sai sinut pysähtymään tänä kesänä?
Kun kannoin savea kallion päältä satavuotiaan talon kellarissa. Siinä hetkessä tajuaa, miten talo on rakennettu. Talon perustukset ovat suoraan peruskalliossa. Tämä talo ei ainakaan vajoa mihinkään. Toki Alpeilla 2500 metrissä näkymä on todella vaikuttava.

Jos kesällä olisi ollut yksi tärkein oppi, mikä se olisi?
Palautuminen on tietoinen päätös. Täyteen ahdettu loma ei palauta ketään, eikä se palauta, jos pää jatkaa töissä lomalla. Minulla se vaati konkreettisia valintoja: vaellusviikko ilman läppäriä, koodaustauko, julkaisutauko, jääkiekkoa ja fyysistä työtä, joka pakottaa läsnäoloon. "Makaaminen rannalla" ei ole palautumista.
Miten pidit huolta itsestäsi lomalla?
Kesäjäät kerran viikossa, kuten aiempinakin kesinä. Vähän tennistä ja pari kertaa viikossa salilla. Ja kellariremonttia, joka kuulostaa työltä, mutta minulle tämä on palautumista: fyysinen tekeminen pakottaa keskittymään käsillä olevaan eikä anna mielen vaeltaa koodaamiseen tai yleensä työhön liittyviin teemoihin.
Mitä toivot, että syksyn yleisöt tuntevat tai saavat sinulta?
Toivon, että saan purettua hypeä tekoälyn tuomasta muutoksesta ja näytettyä konkreettisesti, että teknologia on aidosti toimivaa, kun se toteutetaan liiketoimintalähtöisesti. Tekoälystä puhutaan paljon työkaluina, parhaina malleina ja yksilön näppäryytenä, mutta iso muutos tapahtuu siinä, miten organisaatiot rakentavat agenttiset prosessit, palvelujen tuotteistamisen, johtamisen ja osaamisen uudelleen agenttiseen aikakauteen. Kevään ihmiskokeeni jälkeen tiedän, että noin 20-kertainen tuottavuus ei ole tulevaisuuspuhetta vaan mitattua nykyhetkeä.
Mitä kesä jätti
Jukan kesä jätti jälkeensä kirkkaan muistutuksen siitä, ettei palautuminen tapahdu sattumalta. Se vaatii aktiivisia tekoja, rutiinien katkaisemista sekä tilaa, jossa aivot saavat levätä. Kun mielen antaa tyhjentyä suorittamisesta, tilalle nousee kirkkainta mahdollista ajattelua. Syksyn lavoille astuu asiantuntija, joka riisuu tekoälyltä turhan hypen ja tuo tilalle tutkittua, käytännönläheistä konkretiaa organisaatioiden arkeen.
TL;DR: Kesän parhaat pähkinänkuoressa
Tietoinen palautuminen ja Alpit: Vaellusviikko 2500 metrin korkeudessa ilman läppäriä pakotti läsnäoloon ja tyhjensi pään kevään intensiivisen rupeaman jälkeen.
Kallion louhintaa kellarissa: Etanadynamiitilla tehty fyysinen työ satavuotiaan talon kellarissa toimi täydellisenä vastapainona ajatustyölle.
Koodaus- ja someloma: Kolme viikkoa ilman koodaamista ja LinkedIn-julkaisuja antoi aivoterveydelle sen tarvitseman levon.
Konkretiaa tekoälystä lavoille: Kevään 20-kertaisen tuottavuusloikan jälkeen syksyn keikoille tuodaan ilman hypeä tietoa siitä, miten agenttiset prosessit ja deterministinen tekoäly muuttavat liiketoimintaa jo tänään.
Lue seuraavaksi

Suomalainen ei halua tulla motivoiduksi
Tämä maa ei kestä tsemppiä. Seitsemän Verbalin puhujaa, joiden lause kestää maanantain – ja jotka sopivat eri saleihin.
Lue artikkeli
Mitä kesä jätti? – Vieraana Klaus Härö
Elokuvaohjaaja ja puhuja Klaus Härö vietti kesän, jolloin puhelimet saivat luvan pysyä piilossa ja työt kutistuivat muutamaksi ranskalaiseksi viivaksi keltaisille muistilapuille. Mitä kesä jätti käteen ennen syksyn lavoja?
Lue artikkeli