Mitä puhujien kesästä kannattaa viedä syksyyn?

Mitä 18 puhujaa jätti kesästä (spoileri: melkein sama asia)

Yksi kysymys. Kahdeksantoista ihmistä. Elokuvaohjaaja, uutisankkuri, rap-legenda, tekoälyvalmentaja, ex-turvamies, tunnelmamuotoilija, Diili-neuvonantaja, koripallovalmentaja.

He eivät tee samaa työtä. He eivät lomaile samalla tavalla. Silti kesä jätti heille yllättävän saman jäljen.

Verbalin Mitä kesä jätti -sarjassa kysyimme elokuussa ja syyskuun alussa 2026 samoja kysymyksiä: paras hetki, yllättävin oivallus, tärkein oppi, mitä viet syksyn lavalle. Vastaukset löytyvät jokaisen omasta jutusta. Tämä on se, mitä tapahtuu kun ne lukee peräkkäin.

Spoileri: kukaan ei puhunut Q3-tavoitteista. Melkein kaikki puhuivat hidastamisesta. Ja sitten he erosivat siinä, mitä hidastaminen heille tarkoitti.

Puhelin jäi sisälle. Melkein kaikilla.

Tämä oli se asia, joka tuli vastaan useimmin.

Klaus Härö piti ensimmäisen kunnon kesäloman kolmeen tai neljään vuoteen. Puhelimet saivat olla piilossa. Työt kutistuivat muutamaksi ranskalaiseksi viivaksi post-itille. Hän oli jopa unohtanut, miten lomaillaan. “Enpä tajunnut, että sekin on oma taitonsa.”

Jukka Ala-Mutka teki saman tietoisesti: kolme viikkoa ilman koodia, kolme ilman LinkedIniä. Antti Merilehto piti kolme viikkoa LinkedIn-lomaa ja liikkui ilman kelloa. Ensimmäinen somettomuusviikko oli vaikea. Sitten tuli lause, joka pitäisi kehystää jokaisen toimiston seinälle: “Tylsyys on aliarvostettu tuotantoväline.”

Jarno Alastalo tiivisti sen vielä lyhyemmin. Ainoa keino on jättää puhelin sisälle ja nauttia luonnosta. Pekka Pohjakallio vietti viikon netittä risteilyllä. Peter Nyman laittoi somen “katveeseen”. Henrik Dettmann on ollut somessa jo noin kolme vuotta tauolla. Hän kutsui sitä “pelkäksi kesäksi”. Olli Keskinen ei ole somessa ollenkaan. Kirsi Alm-Siira opetti itselleen uutisihmisen vaikeimman taidon: kaikkeen ei tarvitse reagoida heti.

Marjo Rantanen teki poikkeuksen. Hän harkitsi somelomaa, mutta piti Instagramin, koska perhe siellä on ilo. Sekin on dataa. Irtiotto ei ole laki. Se on työkalu.

Vinkki syksyyn: kokeile yhtä viikkoa ilman yhtä kanavaa. Ei kaikkea kerralla. Yksi. Sitten kysy Merilehdon kysymys: mitä tekisit, jos saisit yhden työtunnin päivässä takaisin?

Metsä, mökki, hiljaisuus. Suomen kesä omana itsenään.

Toinen lanka oli melkein yhtä vahva.

Antti Vanhatalo tiivisti sen kolmeen sanaan: “Mene metsään.” Hän oli viettänyt talven Aasian tropiikissa ja odotti Suomen kesää, joka ei säiden puolesta “tullutkaan”. Silti se riitti. Hiljaisuus mökkilaiturilla merelle. Metsä ilman suorittamista. Nykyihmisen luksus.

Jarno vietti yön autiosaarella kumppanin ja koiran kanssa. Lintujen laulu, muurahaiset, auringonlasku joka pysäyttää aina. Dan “Uniikki” Tolppanen juhannusti Hangossa ja Högsårassa pienen piirin kanssa. Saana Rossi keräsi mustikoita. Saana Nilsson maistoi elämänsä ensimmäisen hillan Lapissa. Marjo palasi lapsuuden mökkisaareen ja leipoi ensimmäisen onnistuneen täytekakun. Peter Nyman pilkkoi puita “lande-crossfitissa”. Kirsi löysi mökin uudelleen: päivä voi onnistua, jos suurin saavutus on kahvi terassilla. Henrik kutsui Suomen kesää maailman upeimmaksi luonnonilmiöksi. Klaus huomasi, että ideat syntyvät kun haravoi.

Jukka meni Alpeille, mustalle reitille noin 2500 metriin. Sekin on luontoa. Vain jyrkemmällä kulmalla.

Vinkki: älä odota täydellistä säätä. Vanhatalon pointti oli juuri se. Elämä ei voi olla pelkkää seuraavan loman odottamista. Metsä toimii myös tiistaina.

Pieni piiri voitti jättibileet

Dan sanoi sen ääneen, ja moni muu sanoi sen teoilla.

“Oivalsin että olen varmaan tullut vanhaksi, kun nautin nykyään enemmän juurikin rauhallisesta hengauksesta pienen piirin kesken jättibileiden sijaan.”

Pekka risteili perheen kanssa. Merilehto nosti pojan asfalttikoneen ohjaamoon. Olli pelasi tennistä poikansa kanssa ja kihlautui kypsällä iällä (“aika meni taaksepäin”). Henrik kutsui perhettä Family Businessiksi. Elina Hiltunen juhli tohtorihattuja ja huomasi puudelinpennun roikkuvan housunlahkeessa. Saana Rossi toteutti pitkäaikaisen unelman: pidemmän jakson Espanjassa perheen kanssa.

Sitten tuli se, mikä tekee listasta inhimillisen eikä Instagram-kauniin. Elinan läheinen sairastui. Saanan lähipiirissä oli kuolemantapaus. Kesä ei ole vain auringonlaskuja. Se on myös se, että elämä on lyhyt, ja unelmia ei kannata siirtää ylihuomiseen.

Vinkki: kalenteroi yksi asia, joka on ollut “joskus” listalla. Ei siksi, että se näyttää hyvältä. Siksi, että Rossi oli oikeassa.

Älä purista mailaa. Paitsi jos olet Jenni.

Tässä kohtaa sarja tuli oikeasti kiinnostavaksi.

Hanna Brotherus ja Klaus Härö käyttivät samaa metaforaa eri ovista. “En aio puristaa mailaa,” Hanna sanoi. Klaus varoitti, että mailan puristaminen leviää helposti muihin, ja vieläpä väärällä tavalla. Peter Liski sanoi rockkeikalta: jos koittaa puristaa liikaa, tulee vain möhlineeksi. Tavoitekeskeisyys tappaa tahdin.

Sitten on Jenni Kynnös.

Neljättä kesää putkeen, kun tapaamiset hidastuvat, hän perustaa firman. Nyt vuorossa oli verkkokaupan logistiikkayritys Honeylane. Mentaliteetti: “aina töissä, aina lomalla.” Se ei ole sama kuin Klausin kahden viikon kipuilu ennen kuin loma alkoi sujua. Se on eri ihmisen eri tapa olla vapaa.

Jukka Ala-Mutka teki kolmannen version samasta teemasta. Palautuminen on tietoinen päätös. “Makaaminen rannalla” ei ole palautumista. Hän louhi kalliota, vaelsi, söi kesäjäät kerran viikossa. Kirsi ja Vanhatalo taas löysivät juuri sen terassikahvin ja hiljaisuuden.

Eli: lepo ei ole yksi asia. Se on se, mikä palauttaa juuri sinut.

Vinkki: kysy itseltäsi rehellisesti, kumpi olet. Klaus, joka tarvitsee jarrutusmatkan. Jenni, jolle tekeminen on lepoa. Vai Jukka, jolle makaaminen on stressiä ja liike on irtikytkentää. Väärä lepo on vain toinen tapa puristaa mailaa.

Kiitollisuus tiimille, yleisölle, työlle jolla on merkitys

Kun vauhti hidastui, monet näkivät sen, mitä kiireessä ei ehdi.

Klaus: mitä pidempään hän on tehnyt elokuvia, sitä kirkkaammin hän näkee, että ohjaajaa nostetaan jalustalle liikaa. Tämä on tiimityötä. Hän opettelee jokaisen nimet, vaikka jengi vaihtuu. “Ilman muita en minäkään loistaisi.”

Dan: jokainen kesä lisää arvostusta siitä, että saa edelleen keikkailla. Alle parikymppisenä aloitettiin. Tätä ei osattu unelmoida näin pitkään. Merkitys syntyy, kun yleisön ilmeet liikkuvat biisin tahtiin.

Vanhatalo kiitti kustannustoimittajia. Kirsi muistutti, että hyvässä juontamisessa ei ole kyse juontajasta vaan yleisöstä. Molemmat Saanat kiittivät kuulijoita. Jarno huomasi, että tilauksia tulee kun kertoo omaa tarinaansa.

Vinkki syksyn tiimiin: opettele yhden näkymättömän roolin nimi. Se, joka ei ole lavalla. Klausin oppi toimii myös firmoissa.

Uutta opittiin. Vanhaa muistettiin.

Dan aloitti Tanssii Tähtien Kanssa -treenit. Uutta joka päivä. Jarno juoksi vuosien jälkeen. Marjo opiskeli neurologiaa ja puhui “vaikutusverhosta”. Jukka opetteli kallion louhintaa (ja löysi 30 kiloa etanadynamiittia satavuotiaan hirsitalon kellarista, mutta se on jo toinen juttu).

Moni luki. Pekka fiktiota. Merilehto romaaneja, koska niistä saa keynote-logiikkaa paremmin kuin teknologiakirjoista. Jenni, Elina, Nilsson, Nyman. Hanna muisti, mistä nautti lapsena: aikaiset aamut, kukat, leipä, onkiminen, haaveilu. “Ymmärsin, etten ole kirjailija. Kirjoitan ja elän.”

Vinkki: lue yksi kirja, joka ei liity työhösi. Tai opettele yksi taito, jossa olet aloittelija. Danin TTK-oppi toimii myös ilman parkettia: suostu olemaan hetken huono.

Rajat, armollisuus, hermosto

Saana Rossi sanoi sen suoraan. “Tällainen minä vain olen” ei enää riitä selitykseksi. Hän oppi sanomaan ei. Rauhoittamaan hermostoa. Vaatimaan vastuunkantoa.

Klaus: itsensä johtaminen ei ole perfektionismia. Pitää sallia virheitä. Asiat ovat huomennakin. Kirsi: tyhjät hetket ilman hyödyllisyyttä. Henrik: tee joka päivä jotain hauskaa ja laita asiat perspektiiviin. Hanna: asiat syntyvät ajallaan. Turha huoli on aina turha huoli. Olli: elämä on pisimmilläänkin lyhyt. Kannattaa elää.

Vinkki: harjoittele yksi “ei” tällä viikolla. Ei dramaattista. Sellainen, joka suojaa energiaa jotta voit sanoa “kyllä” oikealle asialle.

Mitä tekoälyihmiset tekivät kesällä? Hidastivat.

Sarja ei ole tekoälysarja. Mutta Merilehto, Ala-Mutka ja Alastalo osuivat samaan kohtaan.

Merilehto: tekoäly säästää aikaa, merkitys jää ihmisille. Ala-Mutka: pois hype, kiinni mitattavaan tekemiseen, pysähtyminen on ajattelun edellytys. Alastalo: ainoa keino AI-aikakaudella on hidastaa, jotta perustaidot eivät unohdu. Marjo lisäsi vastaliikkeen: laita ihminen taas tekemisen puikkoihin.

Eli jopa ne, joiden työ on nopeuttaa muita, käyttivät kesän siihen että itse hidastivat.

Eli: mitä kesä oikeasti jätti?

Jos 18 vastausta tiivistää yhteen lauseeseen, se voisi olla tämä.

Kesä jätti luvan olla ihminen.

Puhelin sisälle. Metsään. Pienen piirin ääreen. Maila rennommin kädessä. Kiitos sille, joka tekee työn näkyväksi. Uusi taito tai vanha kirja. Raja, joka suojaa. Ja sen verran tilaa, että syksyn lavalle (tai toimistoon, tai kotisohvalle) voi tulla ilman että on jo valmiiksi puristanut itsensä kasaan.

He eivät tuoneet samaa settiä. Siksi he sopivat eri saleihin. Mutta he toivat saman luvan.

Jos haluat lukea yhden tarinan kerrallaan, aloita vaikka siitä joka ärsyttää tai lohduttaa eniten:

• Klaus Härö – lomataito ja positiivinen röyhkeys
• Dan Tolppanen – Högsåra vs jättibileet, TTK
• Antti Vanhatalo – mene metsään
• Jenni Kynnös – neljäs kesä, uusi firma
• Hanna Brotherus – älä purista mailaa
• Saana Rossi – unelmat eivät siirry ylihuomiseen
• Kirsi Alm-Siira – kahvi terassilla riittää
• Jukka Ala-Mutka – makaaminen ei palauta
• Antti Merilehto – tylsyys tuotantovälineenä
• Jarno Alastalo – autiosaari ja hidastaminen
• Pekka Pohjakallio – viikko ilman nettiä
• Marjo Rantanen – unelmat eivät vanhene
• Saana Nilsson – ensimmäinen hilla ja yrittäjyysluottamus
• Peter Nyman – lande-crossfit ja perspektiivi
• Henrik Dettmann – jotain hauskaa joka päivä
• Peter Liski – jos puristaa, möhlii
• Olli Keskinen – kannattaa elää
• Elina Hiltunen – villit kortit ja optimismi

Syksy on jo käynnissä. Maila saa olla vähän rennommin.

Jos rakennatte syksyn lavaa ja haluatte jonkun näistä huoneeseen, kertokaa tilaisuudesta. Autetaan valitsemaan.

Kirjoittaja: Mikko Pennanen